Mediatulva - MULVA?

Nyt Turussa voi tuoda vanhat VHS kasetit osaksi taidenäyttelyn teosta.

“Galleria Titanikissa nähdään osana Come On Pilgrim -näyttelyä kuvataiteilija Jukka Hautamäen viidestä sadasta (päivitys: kasetteja on lähemmäs 1000 kpl) ihmisten lahjoittamasta VHS-kasetista ja katselupisteestä koostuva installaatio. Näyttelyvieraat voivat osallistua installaatioon katsomalla valitsemiaan VHS-kasetteja, joiden sisältö on televisiosta nauhoitettuja ohjelmia, ostokasetteja, kotivideoita, tai valita täysin mustan kasetin jonka sisältö selviää vasta katsellessa.
Ihmiset voivat myös tuoda omat VHS kasettinsa kiertoon osaksi installaatiota.”

Lisätietoa ja kuvia:

http://mediataide.com/videokatsomo

Facebook:

http://www.facebook.com/event.php?eid=305728127966&ref=nf

Galleria Titanik:

http://www.titanik.fi

Marko Sihvosen nälkälakko jatkuu jo kolmatta viikkoa. Myös valtamedia alkaa hiljalleen heräilemään Markon menoon mukaan. Sunnuntaina Helsingin Sanomissa oli Sunnuntai-osiossa sivulla D3 pieni juttu Markosta (löytyy Digilehdestä), pari päivää Iltalehti julkaisi jutun Markosta, tätä aiemmin Radio Rockin Korporaattori aamu-ohjelma on tehnyt parikin juttua Markosta.

Mutta keskiviikkona taitaa räjähtää toistaiseksi kovin mediapommi. Suosittu tv-juontaja Maria Veitola kävi maanantaina haastattelemassa Markoa. Ohjelma tulee ulos keskiviikko-iltana Nelosen Maria! Talk-show:ssa.

Katselin maanantai-iltana parisen tuntia livestriimiä Markon asuntoautolta. Bambuserin livestriimin seuraamisen idea on chatin ja kuvayhteyden kombinaatiossa. Ehkä vertauskohta voisi löytyä television yö-chateista, mutta fiilis on paljon mielenkiintoisempi koska viestejä tippuu reaaliaikaisena, ilman ennakkosensuuria ja koko hommassa on viehättävän kotikutoinen fiilis, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Vierailijat ovat asuntoauton suola, toivottavasti mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä vieraita riittää jatkossakin.

Tällainen katu-uskottavuus ja yllätyksellisyys on pitkään loistanut poissaolollaan television puolella. Kaikki on valmiiksi pureksittua ja tuotettua, ja tylsää. Livelähetyksestä Markon asuntoautolta tuli ainakin vilkkaimpina hetkinä mieleen legendaarinen kaapelikanava MoonTV, lähetys olisi voinut olla suoraan MoonTV:n ohjelmistosta, vain tähtireportteri puuttui. Kun varsinaista juontajaa ei ole, livelähetyksestä tulee väkisinkin mieleen myös Big Brother, mutta ilman kaupallisen ohjelmiston laskelmallisuutta.

Tänään tiistaina Eduskunnassa käsitellään vesilain esitystä. Saa nähdä meneekö asuntoauton mediakeskus H20:n porukkaa lehtereille paikalle. Suosittelen virittelemään verkkotaajuudet Sihvosen asuntoauton taajuuksille, oli kiinnostunut sitten politiikasta, aktivismista tai median uusista muodoista. Nyt on tapahtumassa jotain todella ainutlaatuista tai sitten koko homma lässähtää lähipäivinä kuin pannukakku, kuten myös lopulta MoonTV:lle kävi. Ainakaan Facebookin tukiryhmän kasvusta ei voi ennustaa kuin eteenpäin menoa.

http://www.supportmarkosihvonen.com

Pidemmittä puheitta:

Kaisa Rastimo: Tietoyhteiskunnan kehittäminen ei ole nörttien yksinoikeus.

Mehukas poiminta kirjoituksesta, joka jää tässä nörtti-taistossa vähällä huomiolle:

“Kaiken kokemani synteesinä uskallan olla ilman mitään tietotekniikan tuntemusta sitä mieltä, että liiketoiminnan etiikan säännöt ja lait verkkoympäristössä pitää tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Tällä hetkellä operaattorit keräävät rahaa taskuihinsa välillisesti niin piratismilla, prostituutiolla ja kaikella mahdollisella laittomalla kaupalla; huumeista aseisiin ja ihmisiin. Se ei ole oikein. Palvelun tarjoajat pitää asettaa tästä vastuuseen, sillä he ovat osa rikollista toimintaa hyötyessään siitä taloudellisesti.“

Palvelun tarjoajat eli Elisa, Sonera ja kumppanit. Tämä olisikin mielenkiintoinen tilanne.

Kirjoitus on poikinut reilut seitsemänkymmentä (!) kommenttia, osa aika kitkeriä palautteita, nörteiltä.

Nörttien vastaisku:

http://blog.starwreck.com/2010/02/12/avoin-vastine-kaisa-rastimon-blogikirjoitukseen/

Lainaus lopusta:

“Rastimon kommenteissaan esittelemä asenne siitä, ettei hän halua keskustella piraattien kanssa, koska “asiantuntemukseni tekijänoikeuksista, sisältötuottamisesta ja sen rahoittamisesta, levittämisestä ja jakelusta on niin eri tasolla kuin heidän tietämyksensä ko. aiheesta“, vetää aika helvetin hiljaiseksi ylimielisyydellään. Linjaus siitä, ettei keskustelua kiinnosta edes aloittaa, koska on niin paljon parempi kuin vastapuoli, ei varsinaisesti edistä rakentavaa ja kestäviin ratkaisuihin tähtäävää keskustelua aiheesta.“

Auts.

Tästä syntynee vielä mehevä vääntö, toivottavasti vellova keskustelu synnyttää myös luovia ideoita nykyisen tilanteen parantamiseksi, eikä pelkästään syvennä vanhoja poteroita entistä syvemmälle.

Kaisa Rastimon blogikirjoituksia on käsitelty aiemminkin Mulvassa, silloin aiheena oli räppäri Mc Manen sanoitukset ja räppärin alaikäiset fanit. Nämä ovat tärkeitä keskusteluita, vaikka väli rapa roiskuisikin yli laitojen.

Jos minä olisin tekemässä verkkoon liittyvää bisnestä, luultavasti siirtäisin Facebookin verkkostrategiassa taustalle. Miksi?

Facebookin viime aikaiset päivitykset ovat saaneet miettimään koko palvelun mielekkyyttä bisneksen näkökulmasta. Käyttäjillä menee päivityksien myötä hermot, mutta myös Facebookissa toimivien lisäpalveluiden ylläpitäjillä menevät hermot kun toiminnallisuutta muutetaan yhtenään ja koskaan ei voi olla varma milloin seuraava “parannus” on tulossa.

Mutta aivan varmasti Facebookin päämajassa on mietitty asiaa myös tästä näkökulmasta vai onkohan sittenkään?

Aavistelen joukkopaon Facebookista alkavan hiljalleen tai se oikeastaan on jo käynnistynyt, huolimatta siitä että Yle uutisoi Facebookissa olevan yli miljoona kotimaista käyttäjää, entä sitten? Ainoastaan aktiivisilla palvelun (teho)käyttäjillä on merkitystä. Samalla sulaa yrityksien mielenkiinto Facebookkia kohtaan ja samalla katoaa alta koko palvelun potentiaalinen ansaintalogiikka. Ei aktiivikäyttäjiä, ei sitten mitään muutakaan.

Koko ilmiö toimii negatiivisesti aivan samalla tavoin kuin se toimi lumipallovyörynä positiiviseen suuntaan. Jos palvelun suunta ei muutu, Facebookista tulee lopulta aavekaupunki, esimerkkejä sosiaalisen median lähihistoriasta löytyy useampia, mainitaan vaikkapa kotimainen Jaiku ja vielä parisen vuotta sitten suuressa nosteessa ja isolla rahalla omistajaa vaihtanut MySpace.

Sosiaalisen median verkkostrategille Twitter vaikuttaa huomattavasti turvallisemmalta ratkaisulta. Harmillisesti Twitter ei ole Suomessa ottanut ihan täysin purjein tuulta alleen, jolloin sen kiinnostavuus bisneksen näkökulmasta jää lähinnä hiekkalaatikon asteelle.