Mediatalot: internet mullistaa uutisvälitystä
16. Heinakuuta 2006 21:41
Tämä artikkeli on satunnaisen, uusmedian ilmiöitä seurailevan bloggaajan vastine Helsingin Sanomissa julkaistulle artikkelille. Otsikon ( “Mediatalot: internet mullistaa uutisvälitystä” ) perusteella odotin hesarilta vähän toisenlaista juttua. Artikkelissa kerrotaan lähinnä siitä kuinka internet on muuttanut mediatalojen uutisvälitystä. En epäile etteikö näin olisi, mutta oliko tämä jokin uutinen? Sivuutan tässä pohdinnassani erot erilaisten uutisten (ulkomaat, kotimaa, kulttuuri, “off-beat news” jne.) välillä, pyrin enemmän pohtimaan uutiskynnyksen ylittämistä ja saman uutisen maailmanlaajuista levittämistä, kuka päättää mikä on “tärkeää”? Ennen päätös tehtiin uutistoimistojen ja mediatalojen neuvotteluhuoneissa, nyt sen päätöksen voi tehdä kuka tahansa, internetissä.
Digg.com palvelussa käyttäjät päättävät mitkä uutiset, ilmiöt ovat tärkeitä ja ylittävät uutiskynnyksen, uutisotsikot painottuvat uuteen teknologiaan ja internettiin, mutta maailmanlaajuisella volyymilla aiheet voisivat olla mistä tahansa aihealueesta. Digg.com:in yhteisöllinen uutispalvelu on nykyään myös spämmääjien kourissa, sivuston suosiosta johtuen, kaikki haluavat luetuimpiin uutisotsikoihin. Vastaavanlaista palvelua on hankala toteuttaa suomessa, koska meillä puuttuvat käyttäjävolyymit, jotta palvelussa olisi jotain mieltä. Muita digg.com:in kaltaisia yhteisöllisiä uutispalveluita voi bongata vaikkapa popurls.com osoitteesta. Luultavasti tähän suuntaan Meriläinen viittaa allaolevassa lainauksessa.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen sanoo, että netin uutiskilpailu on jo nyt muuttanut tapaa, jolla Helsingin Sanomia tehdään. Uutisen ohella tärkeäksi on noussut myös taustojen kertominen, kommentointi ja seurausten ennakoiminen.
Tämä on juuri mitä digg.com:ssa tapahtuu, ehkä hesarissa ollaan osittain “ajan hermoilla”?
Toinen mielenkiintoinen uudehko tiedonvälityksen muoto ovat ns. yhteisölliset sanomalehdet (tai verkkolehdet), joissa artikkeleita voi kirjoittaa ja toimittaa kuka tahansa, pienen toimituksellisen ydinjoukon toimiessa juttujen julkaisijana ja editoreina. Etelä-Koreassa tällaisella sanomalehdellä oli vaikutusta jopa vaalien lopputulokseen, ohmynews.com verkkolehdestä oli artikkeli hesarissa joskus vuosi sitten. Jossain suomalaisessa blogissa näin pari kuukautta sitten jutun vastaavanlaisesta lehdestä Saksassa, lähdettä en muista tähän hätään. Ehkäpä joku osaisi auttaa tämän lähteen tai tiedon selvittämisessä? Tähän uudenlaiseen julkaisutapaan liittyvät läheisesti yhteisölliset blogit, millaiseksi myös digg.com palvelun voi halutessaan luokitella.
Youtube.com, video.google.com jne. yhdessä halpenevan kamerateknologian kanssa muodostavat orwellimaisen valvontaverkoston, jossa mikään ei pysy alati hereillä olevalta “suuren yleisön” silmältä (vrt. Mordor) salassa. Voiko näitä videoklippejä ja niiden variaatioita kutsua uutisiksi, se ei ole ehkä relevanttia, koska niiden pohjalta usein syntyy myös uusia “uutisia” ja ilmiöitä. Eräs entinen valtavirtamedian parissa työskennellyt ammattilainen kertoi minulle “salaisuuden”, journalismissa ei ole aina kysymys totuudenmukaisuudesta; “all you need to have is a good story”. Hyvin amatöörimäisesti toteutetut videoklipit ovat sekä itsessään uutisia, niiden tulkitsijoita (vrt. blogit) ja myös virtuaalisia kansantarinoita (vrt. Kalevala), esim. Zidanen pääpusku ja sen syyt ja seuraukset.
Internetissä tiedon ja uutisotsikoiden välitys etenee viruksen tavoin, tätä samaa tekniikkaa hyödyntää viraalimarkkinointi (kansankielellä puskamarkkinointi). Yleensä huumorilla höystetyt, lyhyet jutut leviävät kaikista nopeimmin ja tehokkaimmin. Hyvän uutisotsikon “keksiminen” myös auttaa jutun levittämisessä. Olen viime aikoina huomannut että popurls.com:ssa näkemäni uutisotsikot ilmestyvät esim. hesarin verkkosivuille 1-3 päivän viiveellä, joskus viive voi olla viikkojakin. Esimerkkinä tarina miehestä joka vaihtoi paperiliittimen omakotitaloon, juttu oli minulle jo “vanha” ilmestyessään hesarin verkkosivuilla.
On hauskaa huomata kuinka vanhojen mediatalojen otsikoihin hiljalleen ilmestyy yhä enemmän tarinoita uuden “puskamedian” kautta, virallisten tietotoimistojen sijasta tai viralliset tietotoimistot välittävät eteenpäin suurelle (off-line) yleisölle “puskamedian” levittämiä tarinoita. Osa vanhoista toimijoista silti yhä haluaa odottaa uutisten virallistumista, ennen niiden julkaisua, siksi YLE on melkein aina viimeisenä uutisoimassa kun jotain uutta tapahtuu uuden teknologian rintamalla, yhtenä esimerkkinä Pirate Bay ratsiasta uutisointi. Toisaalta on hyvä varmistaa uutisten “oikeellisuus”, jos ja kun lähteet voivat olla hyvin vaikeasti jäljitettävissä (vrt. uutistoimistot). Laadukkaaseen ja mahdollisimman objektiiviseen uutisointiin pyrittäessä tarvitaan varmasti edelleenkin ammattitaitoisia reporttereita matkustamaan itse tapahtumapaikalle, oli kyse sitten oopperatalon avajaisista tai kansainvälisestä ydinasekonfliktista.
Internet on tasapäistänyt tiedonvälitystä, kuka tahansa voi olla tutkiva journalisti tai lööppiotsikoiden metsästäjä, vanha journalistiikka ja tarve osaamiselle ei tietenkään ole kadonnut minnekään, mutta tiedonvälitys ja uutisten analysointi ei enää ole yksinomaan isojen mediatalojen käsissä, blogit juuri tarjoavat hyvin dynaamisen vaihtoehdon uutisotsikoiden analysoinnille sekä myös niiden luomiselle. Tässä kohtaa haluaisin lainata erästä kohtaa hesarin artikkelista.
“Sanomalehdille jää maailman selittäminen. Siinä punnitaan journalistinen osaaminen”, Meriläinen sanoo.
Näkisin että kasvavassa määrin tämä rooli laskeutuu myös taiteen tehtäväksi. Nykytaide on hyvää vauhtia muuttumassa (vaihteeksi) yhteiskunnallisempaan ja mediakriittisempään suuntaan. Maailma on hyvin sirpaloitunut ja monelle nykyinen tv:n, internetin jne. mediatulva on yksinkertaisesta liian nopeassa tahdissa sykkivä möykky hahmotettavaksi.
Mitä merkitystä tällä kaikella edellämainitulla sitten lopulta on? Itse näkisin että elämme demokraattisemmassa maailmassa, tiedonvälitys ja uutisotsikoiden analysointi on hyvin vapaata ja samalla myös tietoon ja lähteisiin pitää suhtautua entistä kriittisemmin. Makasiinipalojen uutisointi oli osittain yleisön havaintojen varassa, osittain tämä johti myös väärien syyllisten jäljille, koska kenellekään ei “jäänyt aikaa” tutkia ensimmäisten silminnäkijähavaintojen todenperäisyyttä. Tärkeämpää oli kerätä materiaalia, kuin tutkia sen todenperäisyyttä. Makasiinien palon uutisoinnissa ja analysoinnissa valtavirtamedia olikin hyvin ajan hermolla.
Näkisin että tiedonvälityksen vapaus edistää globaalia hyvinvointia pitkällä juoksulla. Samalla ongelmaksi muodostuu tiedon sirpalemaisuus, popurls.com:in kaltaiset uutisotsikoiden kerääjät tulevat silloin avuksi, internet ei kuitenkaan enää ole synonyymi kaaokselle, Matti Lintulahti käyttää artikkelissaan termiä mediaekosysteemi, kuvailemaan internetissä tapahtuvaa yhteisöllistä tiedon louhintaa. Internetin maailmassa “myyvällä” uutisotsikolla on valtavan (liian?) suuri merkitys, tärkeät ja mielenkiintoisetkin tarinat voivat hukkua lyhytjännitteiseen mediatulvaan huonosti otsikoituna, voisi puhua myös “mediaseksikkyydestä”.
Yhtenä kauhukuvana voi olla orwellimainen globaali mediayhteiskunta, jossa saa koko ajan vilkuilla ympärilleen, ettei joku ole salaa kuvaamassa videopätkää kamerakännykällä ja lataamassa sitä internettiin muiden ihailtavaksi. Olen löytänyt youtube.com:sta mm. naapurien vakoiluvideoita, mikä on jotenkin surkuhupaisaa. Netissä olen törmännyt myös japanilaiseen sivustoon, jossa kuka tahansa pystyi internetin välityksellä ohjailemaan turvakameroita, hetken harmitonta hupia vai todeksi muuntunut tieteistarina?
Olisi hyvä pohtia mitä uutinen, tiedonvälitys, journalismi jne. 2000-luvun uuden teknologian kyllästyttämässä maailmassa oikein tarkoittavat. Mediatalot pysyvät varmaankin kehityksen kyydissä tai seuraavat uusia ilmiöitä jälkijunassa, mutta samalla kannattaisi ymmärtää ettei tiedonvälitys tai uutisointi ole enää minkään tahon yksinoikeus, ei edes diktatuurissa.
Tagit: blogit, digg, Helsingin Sanomat, herq, journalismi, Kolumnit, Media, popurls
Tilaa RSS-syöte | Jaa kavereille Facebookissa | Kommentoi
Vastaavia aiheita:
