Pengotaan sosiaalisen median roskalavaa.
14. Huhtikuuta 2009 13:11
Jarkko Vesan kirjoitus herättää joitakin ajatuksia Facebookin ja yleisemmin sosiaalisen median luonteesta.
Itse näen Facebookin toisistaan riippumattomien virtuaalisten mikromaailmojen kohtauspaikkana. Idean hahmottelua helpottaa kuvittelemalla mikromaailmat erikokoisiksi ympyröiksi, jotka osin leikkautuvat keskenään. Osa näistä temaattisesti vapaista ympyröistä voi olla mikroskooppisen pieniä muutaman käyttäjän yhteisöjä, osan ollessa tuhansien käyttäjien muodostamia ryhmiä.
Facebookkiin syntyvät ja kuolevat sosiaaliset verkostot ovat määrittelemättömiä, löyhästi karsinoituja ja juuri tästä syystä sangen mielenkiintoisia, koska niistä useimmiten puuttuu keskusjohtoinen hierarkia. Ne ovat mielenkiintoisia myös siksi, koska suurin osa Facebookin käyttäjistä esiintyy omalla nimellään, toisin kuin anonyymeilla keskustelupalstoilla. Monet Facebookin yhteiskunnallisesti aktiiviset yhteisöt ovat puoluerajoista riippumattomia, jolloin vanhakantainen puoluekuriin perustuva poliitikan tekeminen käännetään täysin päälaelleen.
Voin kommentoida tuttavilleni tapahtuneita asioita, ilman että minun täytyy tuntea kaikkia keskusteluun osallistuvia henkilöitä. Reaalimaailman vertauksena olkoon kahvipöytäkeskustelu, johon istun sattumalta, koska tunnen yhden pöydässä istuvan henkilön ennakolta. Facebookissa tämän henkilö on keskustelun avaaja, avauksena toimii statuspäivitys. Kahvipöytäkeskustelusta voi sinkoutua ilmoille idea tai ideoita, joista elinkelpoisimmat jalostuvat pidemmällä elinkaarella reaalimaailmassa toteutuviksi konkreettisiksi asioiksi.
Yhtenä lähestymistapana Facebookkia voisi ajatella lähes täydellistä temaattista vapautta nauttivana keskustelufoorumina, josta puuttuu keskustoimisto ja ennakkoon määritellyt, keskustelua ohjaavat aihealueet. Keskustoimistoa ei tarvita ja raamit syntyvät aina osallistujan ja osallistujien itsensä toimesta. Kuulenko anarkian havinaa?
Ehkä suomalainen Facebook- ja sosiaalisen median tarkastelu painottuu turhan usein markkinavetoiseen näkökulmaan ja Facebookin näkemiseen työskentelyaikaa kuluttavana mörkönä, kun sosiaalinen media taipuu paljon muuhunkin, yleishyödyllisempiin käyttötarkoituksiin, kuten esimerkiksi Sometu ja Porkkanamafia. Sivuhuomautuksena mainittakoon Sometun syntyneen ensin Ning-yhteisönä, Facebookin ryhmän toimiessa enemmän “mainoksena”.
Sosiaaliset mediat luovat esimerkiksi ilmaisen ja helppokäyttöisen alustan (tai alustojen verkoston) mikroyhteisöille ja mikrotason demokratialle. Myös paikalliselle (esim. kaupunginosat, julkiset tilat) tasolle syntyy uudenlaista yhteisöllisyyttä, mikä ruokkii vastavuoroisesti reaalimaailmaan syntyvää yhteisöllisyyttä. Sosiaalisen media voi tarjota kanavan hierarkian murtamiselle poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyydessä.
Teknisestä näkökulmasta Facebookin ryhmien kehitystyö ja ideointi on toteutettu aika puolivillaisesti ja usein aktiivisuus lopahtaa nopeasti alkuinnostuksen jälkeen, tässä mielessä Ning.com on mielenkiintoisempi verkkoalustana pitkäkestoisempaan teemalliseen toteutukseen, Facebookin toimiessa tehokkaammin lyhytkestoisten tempauksien puskaradiona.
Hyväksi lopuksi lainaan nimimerkki Bookfacen Vesan kirjoitukseen jättämää kommenttia:
Moniin artikkelissa esitettyihin argumentteihin on helppo yhtyä. Kuten siihen, että Facebookissa on paljon roskaa.
Artikkeli on kuitenkin hämmästyttävän kapeakatseinen, asenteellinenkin, ja vie pahasti uskottavuuden kirjoittajansa jutun alla mainitsemalta titteliltä.
Vesa ymmärtää mielestäni osan Facebookin olemuksesta perusteellisen väärin ja kummastelee yhteisöllisyyden puuttumista sieltä, missä sitä ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan.
Suorastaan ala-arvoista on myös seuraavan kaltainen kategorisointi:
“…ne ihan oikeasti kiiinnostavat ihmiset eivät taida hillua Facebookissa, tai ainakin pitävät matalaa profiilia vaikka olisivat mukana…”
Putkikatseinen ja perin pinnallisesti ajateltu patoutunut purkaus.
Olen Bookfacen kanssa pitkälti samaa mieltä, Vesalan kirjoitus on hämmentävän putkinäköinen, kun otetaan huomioon kirjoittajan linkittämä konsultointipalvelu. Yhteisöllisyyttä Facebookissa kylläkin on, se on välillä vain hyvin vaikeasti hahmoteltavissa ja raamitettavissa. Ehkä juuri tämän anarkistisen luonteensa vuoksi Facebook aiheuttaa harmaita hiuksia ja sangen usein päädytään älyllisesti laiskaan hahmotelmaan Facebookista “sosiaalisena roskalavana”.
Roskalavoilta löytyy usein käyttäjilleen tarpeettomiksi käyneitä, hyväkuntoisia esineitä. Vaikkakin lain mukaan roskalavojen penkominen on kiellettyä, pengotaanko silti? Pöyhin pintaa, todellisten aarteiden löytämisen jätän muillekin.
Tagit: facebook, joukkoäly, joukkovoima, mikrodemokratia, roskalavat, sosiaalinen media, tivi
Tilaa RSS-syöte | Jaa kavereille Facebookissa | Kommentoi
Vastaavia aiheita:
