Mutta tosiaankin jouluaattona ennen puoltayötä alkoi tulla ALE-mainoksia. Mielenkiintoinen ilmiö.

Mulva toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulunviettoa ja onnellista uutta vuotta!

ps. kuukausikävijämäärässä menee tonni rikki tässä kuussa, vaikka joulun alla onkin ollut hiljaista.

Tyttäreni on nyt 12-vuotias. Ilmeisesti hän tietää, että vakoilen hänen nettikäyttäytymistään, sillä hän on alkanut peittämään jälkiään netissä. Ryhdyin vastatoimiin. Asetin netin käyttämisen ehdoksi sen, ettei tietokoneen välimuistia saa tyhjentää. Halusin päästä selville, missä kaikkialla lapseni nykyään liikkuu netissä.

Hymyni hyytyi täysin, kun salapoliistityöni tulos selvisi. Tyttäreni ja hänen saman ikäisten ystävättärien idoli on Mc Mane -niminen räppäri. ….

Biisissä “Kuole huora kuole” petetty nuori mies tappaa tyttöystävänsä. “Ei tää kauaa enää kestä kun sut verellä pestään. Sä lupasit huora mulle ikuista rakkautta. Kohta varmasti kaduttaa, on aika mun satuttaa” , Mc Mane räppää. Samalla biisin kaunis melodia tekee laulun sanoihin sisältyvän parisuhdeväkivallan lähes oikeutetuksi: “Sun luokse olin valmis mitä vaan antaa. Mut nyt on aika mun sut sylissäni hautaan kantaa”

….

Mc Manen toinen biisi “Vitun teinit” kertoo nuoren miehen seksuaalisesta himosta ja halveksunnasta ala-ikäisiä tyttöjä kohtaan selkein sanoin: “Ei oo kyllä teineihin karvoihin katsomista, sillä eihän niillä karvojakaan oo“ .

Oh hoh. Omana kommenttina toteaisin että aivan ensimmäisenä mikseri.net:ssä voisi olla K-18 varoitus kyseisen artistin kohdalla, miksi näin ei ole? Samoin youtubessa on mahdollisuus merkitä materiaali samankaltaisella leimalla, onko näin tehty?

Ja vanhemmille teknisenä vinkkinä blogimerkinnän kommenteista:

“Timo A Hautala: Henkilökohtaisesti olen hoitanut tuon ongelman laittamalla reitittimelle eston jolla estetään tiettyjen sivujen selaaminen aikoina jolloin en itse ole paikalla.”

Blogijutun kommenteissa on aika paljon yleistä keskustelua sensuurista ja sananvapaudesta, ei niinkään mainintoja esim. jo käytössä olevista suodatuslistoista. Tämä kommentti oli aika herkullista luettavaa:

“Heli Sirkiä:

Siis voi kauheaa! Menin ihan mykäksi järkytyksestä. Millaisessa maailmassa me oikein elämme - millaisen arvopohjan me vanhemmat pystymme enää lapsille antamaan? Mikä on viihdeteollisuuden vastuu, moraali ja etiikka?!

Eihän tähän sensuuriauta, mutta miten olisi musiikkiteollisuuden itsesäätely siinä missä mainosalankin?

Aivan uskomatonta. Kauheaa.“

Kommentin takaa löytyy blogiesittelynsä mukaan “Imago- ja markkinointiammattilainen, MBA…”. Aivan niin. Mc Mane ymmärtääkseni julkaisee musiikin itse ja toimii viihdeteollisuuden ulkopuolella, tietenkin julkaisualustana toimivan mikseri.net musiikkiportaalin voisi luokitella osaksi viihdeteollisuutta tai ainakin populaarikulttuuria.

Mc Manen varmaan voisi halutessaan myös ehdottaa poliisin salaiselle suodatuslistalle? Nuoren räptähden katu-uskottavuus taitaisi bongahtaa sen seurauksena bling-bling taivaisiin.

Linkkejä:

kaisarastimo.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/16/vapauden-tahden-“kuole-huora-kuole/

Mc Mane @ mikseri.net - Parental Advisory, K-18, työvaroitus jne.

Nuorten kuuntelijoiden kommentteja räppäristä.

• ”Teknoseksi” leviää teinien keskuudessa Uusi Suomi (Ulkomaat)
  Ruotsissa leviää 15 sekunnin väkivaltaleikki Verkkouutiset (Ulkomaat)
  Huh huh, mitkä käsittämättömät hinkit – katso kuva! M&M (Viihde)
  Oliko tässä viikon harhaanjohtavin uutinen? Tietoviikko (IT&media)
  Tytöt kylpivät ravintolan tiskialtaassa - näistä kylpykuvista tuli potkut! Ilta-Sanomat (Ulkomaat)
  Onko tämä Suomen halvin kerrostaloasunto? Aamulehti (Kotimaa)
  Amish-yhteisöstä löytyi yllättävä geenimutaatio Uusi Suomi (Terveys)
  Luvassa ylimääräistä ruuhkaa ympäri Etelä-Suomea – tässä syy! Uusi Suomi (Kotimaa)
  Lehti: Nuorukaiset hakkasivat kaverinsa hengiltä Iltalehti (Kotimaa)
  Tom Cruise sekosi taas tv:ssä - katso kuvat! Ilta-Sanomat (Viihde)

Minulle näistä otsikoista tulee mieleen jonkinlainen Alibin, Seiskan ja Pahkasian yhteensulautuma. Ainoastaan kolmasosassa jutuissa oli jotain järkeä, loput olivat pelkkää hömppää tai kohu-uutisointia.

Mielenkiintoista on ehkä se että perinteisten lööppilehtien osuus linkeistä on vain vajaa kolmannes. Joko lööppilehdet ovat menettämässä otettaan tai muut verkkolehdet ovat onnistuneet valumaan otsikoinnissa lööppilehtien tasolle. Pojot Marmaille ja Tietoviikolle osuvasta otsikoinnista.

Hesarin uusien sivujen merkittävämpänä uudistuksena mainitaan kulttuuriarvioiden ilmainen lukuoikeus ja arvioiden kommentointimahdollisuus. HS.fi menee siis samalle linjalle uusisuomi.fi:n kanssa. Hyvä jos taiteesta syntyy keskustelua.

Jos ajattelee Helsingin Sanomien verkkosivujen ja esim. NYT-liitteen trendiä, yksi selkein uudistus on ‘Viihde’ kategorian näkyvä sijoittuminen ylänavigointipalkissa. Samalla sivuilta paljastuu myös bugi, yläosan mainosbanneri on unohtunut (?) pois viihdekategoriasta. Tämä aiheuttaa navigointipalkin ylös-alas hyppelyn eri kategorioiden välillä selailtaessa.

Ainakin rullailtavaa riittää hesarin uudessa verkkoversiossa. Eniten hämmennystä herättää keskusteluosion jääminen entisen kaltaiseksi. Olisi kuvitellut että edes viimeistään nyt nimimerkkien rekisteröinti olisi otettu käyttöön, varsinkin kun aiheesta on muutenkin ollut julkisuudessa paljon puhetta. Keskusteluosio on jopa huonompi kuin aiemmin, mikä on ihan kunnioitettava saavutus. Kun Suomessa on kymmeniä, jopa satoja hyvin toimivia keskustelupalstoja, jotenkin kuvittelisi että Suomen suurin päivälehti kykenisi saamaan oman keskusteluosionsa edes siedettävälle tasolle.

Jotenkin tuntuu että tuoreimpien uutisten lukeminen siirtyy yhä enemmän RSS-syötteiden selailemiseen. Sinänsä HS.fi sivujen uudistus ei ehkä ole niin merkittävä kuin äkkiseltään luulisi. Ehkä lukijoille vääntyy rautalangasta viimeistään nyt ero verkkosivujen ja painetun lehden välillä, verkkoversio on selkeästi keskustelua, viihdettä ja lukijoiden itsensä luomaa sisältöä varten, kun painettu lehti on asiapainotteisempaa journalismia. Suomalaisista verkkolehdistä oma suosikkini on asiapainotteisempi ja näkökulmiltaan raikkaampi uusisuomi.fi, hesarin verkkoversion ehkä mielenkiintoisinta antia ovat verkkokeskustelut, nousevana mustana hevosena Aamulehti.

Ja kyllä, otsikoksi olisi ollut kiva laittaa ‘Keisarin uudet vaatteet‘, mutta säästettäköön se johonkin makoisampaan kertaan.

“6.12.2008 klo 16 Mannerheimin ratsastajapatsaalla Helsingissä lausutaan Uusi itsenäisyysjulistus, joka perustuu moniarvoisen ympäristön tarpeelle kunnioittaa kotimaataan kukin omasta lähtökohdastaan ilman, että kansallinen itsenäisyys olisi rajattu rodun, sukupuoli-identiteetin, tai muiden henkilökohtaisten valintojen tai syiden perusteella. Tämän päivän Itsenäisyys tulee olla koko kansan karnevaali, juhla ilman tarvetta pukeutua sinivalkoiseen suruhuntuun.”

Kun katselin kuvia ensimmäisen kerran, ajattelin ettei asiasta olisi varmaan mitään mainintaa valtamediassa, koska kaikki huomio oli kiinnittynyt linnanjuhliin. Mutta kas kummaa, Hesari olikin uutisoinut aiheesta ainakin verkkoversiossaan. Mielenkiintoista uutisoinnissa (juttua oli päivitetty uudelleen noin 23:00) oli otsikointi “Marskin patsaalle vaaleanpunaisia siipiä taiteillut oli kansanedustajan poika” ja myös itse jutussa on taiteilijan ja kansanedustaja-isän (Juha Korkeaoja) välinen sukulaisuussuhde korostetussa asemassa, vaikka mielestäni ei isä ole pojan tekemistä velvollinen, sen enempää kuin esim. ei Matti Vanhanen ole tilivelvollinen isänsä tutkimuksista.

Itselläni ensimmäisiä reaktioita, oli ajatus performanssin vaarallisuudesta. Mannerheimin patsas on kuitenkin yllättävän korkealla. Taiteilija oli joutunut vielä kiipeämään uudelleen patsaan päälle ottamaan siivet pois.

“Poliisi rankaisi Korkeaojaa laittoman esityksen pitämisestä sadan euron sakolla.”

Miten määritellään laiton esitys? Mihinkähän lakipykälään esityksen laittomuus perustui? Mietin vain kuinka Mimoma Pale kuljetteli ilman sakkoja pimpsaveistostaan pitkin Helsingin katuja tai duudsonit ovat käyneet pesemässä samaista patsasta. Duudsonien esitys ei ollut laiton, mutta Korkeaojan performanssi oli laiton? Nyt marskin vaaleanpunaisille siiville on asetettu hinta, 100 euroa.

Samassa itsenäisyyspäivän juhlatapahtumassa projisoitiin - tai ainakin alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä näin - Uralin Perhonen, ilmeisesti Kiasman seinään? En tiedä näytettiinkö Katariina Lillqvistin animaatiota laisinkaan, olisikohan siitäkin rapsahtanut sakkoja?

Taide ei ole todellakaan kuollut, ei edes korisemassa. Se on osa kaupunkikulttuuria, Aapo Korkeaojan performanssiteos on elävä esimerkki monikerroksisen dialogin jatkuvuudesta. Hauraasta ja runollisesta hetkestä jää muistoksi taltiointi ja kuva Carl Gustaf Emil Mannerheimistä vaaleanpunaisine siipineen.

Kuva SR, C.G.E Mannerheim wikipediassa, culturecrisismanagement.org.

Sanomalehden lukaistuani päätin kuitenkin lukea Kuukausiliitteen tarinan Auvisen nettirakkauksista. Mielestäni juttu oli hyvin kirjoitettu. Se imaisi mukanaan, sisältö oli modernia, asiallista ja onnistui edes jollain tasolla valottamaan reaalimaailman ja nettimaailman välisiä eroja ja rajapintoja.

Kuukausiliitteen juttu kertoo Auvisen kolmesta erilaisesta naistuttavuudesta internetissä. Miehensä hakkaamalle ja raiskaamalle englantilaiselle naiselle Auvisesta tuli rohkeuden esikuva. Ulkomaalaiseen äärioikeistolaisia arvoja ihailleeseen ja pienen nettiyhteisön fanittamaan nettiprinsessaan, Auviselle oli todellinen rakkaussuhde, ylä- ja alamäkineen ja mustasukkaisuuskohtauksineen. Suomalainen ikätoveri oli Columbinen koulusurmaajien ihailija IRC-galleriasta, tavallinen suomalainen tyttö, jonka elämälle ei oltu annettu niitä kaikista parhaimpia rakennuspalikoita.

Auvinen eli teinivuodet ilman todellisen elämän ystäviä. Hän kehitti itselleeen rajattoman maailman internettiin, netissä hän oli jotain, pienen yhteisön ihailema älykäs keskustelija. Monille nettikulttuuriin perehtymättömättömille ihmisille, varsinkin vanhemmille, Kuukausiliitteen juttu saattaa avata ymmärtämään jotain uutta nuorten todellisuuksien kerrostumista. Netissä nuorilla ja tietysti vanhemmillakin ihmisillä voi olla todellinen toinen elämä, pikaviestimen toisessa päässä on todellinen ihminen, ainoastaan viestintävälineet ja tapa osoittaa tunteita ovat erilaiset. Rakkauden kieli muuttuu, mutta inhimilliset peruselementit eivät katoa mihinkään.

Tunteet ovat inhimillisyyden merkki, Kuukausiliitteen muodostaman henkilökuvan perusteella myös Pekka-Eric Auvinen oli inhimillinen, tunteva ihminen. Ei Jokelan surman jälkeinen tiedotusvälineiden muovaama, etäällä internetin Mikä-Mikä-Maassa asustava tunteeton, yhteiskunnan ulkopuolinen yli-ihminen. Suomalaisten on hyvä muistaa tämä vaikeasti hyväksyttävissä oleva tosiasia, erityisesti itsenäisyyspäivänä.

hs.fi.