Mediatulva - MULVA?

Hesari uutisoi c-kasettien myynnien kääntyneen yllättäen nousuun. Itse olen seurannut samaa buumia jo pidempään vaihtoehtomusiikin omakustanteiden kohdalla, monistettu tai yksi kerrallaan äänitetty c-kasetti on noussut vahvaksi vaihtoehdoksi itse poltettujen cdr-levyjen rinnalle.

Kysymys varmaan osaksi on retroilusta, mutta c-kasetin soundissa on myös oma taikansa, varsinkin kun ääntä ajaa nauhalle aavistuksen yli ohjearvojen. Reippaalla yliajolla kasettinauhurina voi käyttää vaikkapa tee-se-itse säröefektinä.

Ehkä kyse voi olla myös hitauden vastaiskusta. C-kasettia yleensä kuunnellaan alusta loppuun tai missä kohdassa kasetti milloinkin sattuu olemaan, biisien kelailu kesken kuuntelun on hieman hankalaa. Tällainen musiikin kuuntelu tuo takaisin pitkäjänteisyyttä, mp3-arkistojen tuhansien biisien hysteerisen selailun tilalle. Kohina, huojunta ja pieni säröytyminen on iso osa c-kasetin taikaa.

Ainakin minulle vanhojen c-kasettien kuuntelu tuo paljon muistoja mieleen. Tapani Ripatin Ocsid-ohjelma, P3:n top-lista, rockradio jne. Yksi ensimmäisiä kosketuksia populaarikulttuuriin taisi olla naapurikylän kaverin nauhoittamien c-kasettien kuunteleminen, kaseteilla oli Acceptia ja W.A.S.P:ia, samoihin aikoihin nauhoittelin popmusiikkia radio-ohjelmista. Iso osa nauhoitetuista kaseteista on edelleenkin tallessa.